Testissä: Tiny Dungeon -roolipeli

Tiny Dungeon on  Gallant Knight Games -indiepelifirman julkaisema roolipeli, jonka pääsuunnittelijana on häärännyt mies nimeltä Alan Bahr. Olen omistanut sääntökirjan pari kuukautta ja vihdoinkin tämän vuoden Ropeconissa pääsimme testaamaan peliä. Onko peli, joka mainostaa itseään sanoilla “minimalist fantasy roleplaying game” mistään kotoisin? Lue ja ylläty!

Kirjan sisältö ja säännöt

Tiiliskivestä ei ole kyse: kirja on kokoa A5 ja sivuja on hieman alle 200. Sääntöjä ei kuitenkaan ole kuin parisenkymmentä sivua ja niistäkin suurin osa käsittelee hahmonluontia ja/tai on erilaisten taitojen ja antagonistien kuvauksia. Säännöt ovatkin äärimmäisen yksinkertaiset, ja pelissä on käytännössä vain yksi sääntö: pelaaja tai EPH heittää kahta kuusitahoista noppaa ja jos yksikin noppa antaa silmäluvuksi viisi tai kuusi, on toimija onnistunut tavoitteessan. Nopeaa ja toimivaa! Noppien määrää vaihtelee erilaisten taitojen käytön tai hyvän roolipelaamisen seurauksena ja onpa kirjassa myös muutamia vaihtoehtoisia sääntöjä, joilla järjestelmää voi hieman syventää. Mutta, jos kaipaat ennen kaikkea mekaniikkaa peliltäsi, niin Tiny Dungeon ei ole peli sinulle.

Hahmonluonti kestää noin 10-15 minuuttia. Edustettuna ovat kaikki klassiset fantasiarodut ja muutamia erikoistapauksia. Hahmoilla ei ole juurikaan numeraalisia arvoja, pääpaino on ns. pehmeillä arvoilla kuten hahmon henkilökohtaisella historialla, uskomuksilla ja erilaisilla taidoilla. Ainoa puhtaasti mekaaninen muuttuja on osumapisteiden määrä, jonka määrää rotu.

Tiny Dungeon
Hahmolomake ja sääntökirja

Ase-, haarniskasäännöt jatkavat pelin minimalistista linjaa. Yksittäisillä varusteilla ei ole uniikkeja ominaisuuksia, vaan ne on jaettu yhteen kolmesta kategoriasta, joka määrittelee yksittäisen varusteen ominaisuudet. Esimerkiksi sapeli, tikari, äpärämiekka ja 1-käden kirves ovat kaikki kategoriaa “light melee”, joten niiden ominaisuudet ovat identtiset.

Reilusti yli puolet kirjan sisällöstä on erilaisten maailmojen ja seikkailukehysten kuvauksia, käytännössä erilaisia ympäristöjä, joihin pelejään voi sijoittaa. Kuvaukset ovat 2-3 aukeamaa pitkiä ja sisältävät esittelyn lisäksi nipun seikkailukoukkuja, joihin pelinjohtaja voi näppärästi tarttua. Kuvaukset ovat tasoa “ihan OK”, mutta ainakin itse sijoitan pelini mieluummin vähän laajemmin dokumentoituihin maailmoihin. Seikkailukoukuista sen sijaan löytyy varsin käyttökelpoista materiaalia!

Tiny Dungeon käytännössä

Pelasimme Ropeconissa skenaarion, joka sijoittui Keski-Maahan, Sormuksen sodan jälkeiseen aikaan. Skenaario oli ns. con-pituutta, eli koostui yhdestä pitkästä kohtauksesta ja muutamasta tukikohtauksesta. Aikaa skenaarion pelaamiseen meni pari tuntia. Hahmot olin tehnyt jo valmiiksi.

Pelin valmistelu kävi nopeasti. Koska pelissä on käytännössä vain yksi heitto, minun ei kertaakaan tarvinnut jäädä vatvomaan “paljonkos tämän oven kestävyys nyt on ja millä taidolla sitä koitetaan saada auki” -henkisiä mietteitä, vaan pystyin keskittymään tarinaan ja tunnelmaan. Nopeus oli homman nimi myös antagonisteja suunnitellessa ja kirjan lukuisat esimerkit auttoivat paljon.

Ennen peliä olin hieman skeptinen sen suhteen, miten paljon yllättäviä tilanteita ja tarinallista emergenssiä näin yksinkertainen järjestelmä onnistuu tuottamaan, mutta huoleni oli aivan turha. Jopa näin lyhyessä pelissä nähtiin paljon yllätyksiä ja arvaamattomia käänteitä, vaikka pelin juoni oli lopulta hyvin yksinkertainen.

No, onko se hyvä?

Tiny Dungeon on mitä mainioin peli! Sanoisin, että se on jopa melko täydellinen sääntöjärjestelmä coneihin tai peliporukoille, jotka ovat nopeasti etenevän toiminnan ja tarina/tunnelmavetoisen pelin ystäviä. Jos pelinjohtajalla on tarina suunniteltuna tai valmiudet improvisointiin, on Tiny Dungeon valmis pelattavaksi noin puolessa tunnissa, vaikka kukaan peliporukasta ei olisi koskaan edes avannut kirjaa. Pitkään ja eeppiseen kampanjaan Tiny Dungeon ei välttämättä sovi, koska hahmokehitys on muun säännöstön tavoin varsin minimalistista. Toisaalta, jos hahmokehitys tapahtuu kampanjassa pääosin hahmojen pään sisällä eikä numeroiden viilailuna, ei Tiny Dungeonin käytölle pitäisi olla mitään estettä pitkänkään kampanjan moottorina.

Suosittelen tutustumaan! Sääntökirjan saa itselleen helpoiten Gallant Knight Games -yrityksen DriveThruRPG-sivulta. Tarjolla on myös versio, joka sisältää vain säännöt.

Jos blogin sisältö miellyttää, niin varmin tapa pysyä kärryillä on seurata meikäläistä TwitterissäVoit myös liittyä blogin sähköpostilistalle – saat uusimmat blogikuulumiset aina sähköpostiisi.

One thought on “Testissä: Tiny Dungeon -roolipeli”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *