2019: Suomi-spefin vuosi (+ 5 suositusta)

Havahduin tässä päivänä eräänä siihen, että en käytännössä koskaan lue suomalaista spefi-kirjallisuutta, vaikka muuten ko. genreä paljon kulutankin. En tiedä, onko kyse asennevammasta vai mistä, mutta päätin korjata asian. Tein siis pyhän päätöksen, että vuoden 2019 aikana pyrin lukemaan ainakin 5 suomalaista spefi-kirjaa – ja liudan sarjakuvia päälle!

Kyselin Twitterissä suosituksia ja niitä tuli runsaasti, kiitos vielä kerran! Listasin tähän postaukseen nyt viisi kirjaa, jotka ainakin aion lukea. Toivottavasti myös just sä löytäisit tältä listalta jotain uutta luettavaa!

Lista on koottu “Tää vaikuttaa hyvältä” -pohjalta, mutta yritin listata kirjoja, jotka eivät ole saaneet ihan niin paljon näkyvyyttä kuin, noh… jotkut muut kirjat. Ei lista varsinaisesti mikään “Suomi-spefin salatuimmat helmet” ole, mutta pois on rajattu esimerkiksi Finlandia Junior -ehdokkaat ja -voittajat sekä Hannu Rajaniemen kaltaiset kansainväliset superstarat. Näitä ulos rajattuja kirjoja aion lukea toki myös!

Mutta, sitten itse listaan:

Katri Alatalo – Käärmeiden kaupunki (2017)

“Katri Alatalo tuo suomalaisille lukijoille tutumman keskiaikafantasian rinnalle Tuhannen ja yhden yön tarinoista inspiroituneen aavikkofantasian. Luvassa on runsaasti juonenkäänteitä, häikäilemättömiä ihmissuhdesotkuja ja ajankohtaisia teemoja magian sävyttäminä. Käärmeiden kaupunki henkii samaan aikaan kuumaa eksotiikkaa ja kylmää juonittelua.” –Gummerus

Miksi tämä? Aavikkofantasiaa? En tiedä, mitä se on, mutta kuulostaa mahtavalta! Odotan aidosti omaperäistä opusta, joka ainakin arvioiden perusteella kulkee eteenpäin kuin juna ja on vielä jännittäväkin.

Jaakko Markus Seppälä – Lemen (2015)

“Soheba City. Hohtavan neonkaupungin kadut ovat ihmistehtaita, joissa valmistetaan raaka-ainetta korporaatioille. Yhtiöiden ylivaltaa sotkee kuitenkin epävarmuustekijä: pakassa piilottelee jokereita, salaisuuksien paljastajia.” –Like

Miksi tämä? Jos kirjaa kuvaillaan “teknotrilleriksi” niin onhan tuo nyt pakko lukea. Odotan kovan scifin ja dekkarin onnistunutta yhdistelmää, jonka voi ahmaista parissa illassa. Bonusekstralisäpisteitä siitä, että tarinan kertomiseen käytetään 320 sivua sen spefille perinteisemmän 3200 sivun sijaan.

Risto Isomäki – Viiden Meren Kansa (2018)

“Tervetuloa aikamatkalle, joka alkaa ensimmäisten asukkaiden saapumisesta Suomeen ja päättyy kristinuskon ja kansanuskon verisiin törmäyksiin 1200-luvulla. Romaani viivähtää ajanlaskun alkua edeltäneiden vuosituhansien tragedioissa ja voitoissa. Lemminkäisen ja Lallinkin tarinat avautuvat meille uudella tavalla. Tuloksena on kirjallista arkeologiaa 11 000 vuoden ajalta.” –Into

Miksi tämä? Mietin hetken, että lisäänkö tätä listalle, koska Viiden meren kansa on saanut jo varsin paljon näkyvyyttä, mutta menköön nyt. Odotan eeppistä, fantasian elementeillä pelailevaa tarinointia Suomen historian alkuhämäristä.

J.S. Meresmaa – Mifongin perintö (2012)

“Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerin maassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee vahingossa pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyneelle kuninkaalle.” –Karisto

Miksi tämä? Olen suuri perinteisen fantasian ystävä ja ennakkotietojeni perusteella Mifongin perintö on juuri sitä itseään (siis hyvässä mielessä). Aina välillä sitä nyt vain haluaa lukea pakomatkalla olevista prinsessoista ja suuriin seikkailuihin ajautuvista kirjakauppiaista.

Erika Vik – Hän sanoi nimekseen Aleia (2017)

“Corildon on seleesi, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja, joka kykenee käskemään tuulia. Hän on eristäytynyt, viskiä suruunsa pahoina päivinä kiskova herrasmies, joka ennen rakasti naisilta saamaansa huomiota. Hän on myös seleesien Seuran kartografi, joka on havainnut tuulten muuttuneen ja aavistaa, että maailman voimasuhteet ovat horjahtamaisillaan.” –Gummerus

Miksi tämä? Steampunk on aina ollut meikäläiselle haaste, mutta Erika Vikin debyytti on niin kehuttu, että odotan sen toimivan minulle silti. Odotan vauhdikasta sekä tyylikästä fantasian ja steampunkin yhdistelmää.

Siinäpä se! Tarkoitus olisi myös kirjoittaa jokaisesta kirjasta pidempi teksti blogiin kunhan saan ne jossain vaiheessa ensi vuotta luettua.

Sarjakuvapuolelta odotan Voro-sarjiksen jatko-osaa, jota on luvattu ensi vuodelle. Lisäksi uskon ja toivon, että Tuomas Myllylä jatkaa mainioita Pakanat– ja Alhaiset-sarjojaan.

Parhaiten pysyt kärryillä blogin päivittymisestä seuraamalla minua Twitterissä.