Luettua: Huhtikuu 2019

Mitäpä sitä tuli huhtikuussa luettua? Ainakin paljon sarjakuvia ja rikoskirjallisuutta!

Janne Raninen – Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi

Janne Raninen sotkeentui rikollisen uransa aikana isojen ja pienten rötösten lisäksi kahden ihmisen (palkka)murhaan Ruotsissa ja Suomessa. Miehen tähänastisen tarinan paketoiva kirja kertoo paitsi yhden miehen syöksykierteestä, myös vankilaelämästä, ruotsalaisesta lähiöelämästä sekä ruotsalaisen ja suomalaisen järjestäytyneen rikollisuuden luonteesta.

Raskaasta aiheestaan huolimatta melko helppo ja kevyt lukukokemus. Suosittelen.

Brian Wood – Northlanders Vol. 7: The Icelandic Trilogy (sarjakuva)

Northlanders on 7 kirjaa käsittävä sarjakuvakokonaisuus, joka koostuu eri mittaisista Eurooppaan sijoittuvista viikinkitarinoista. Viimeinen albumi kertoo ihan pätevän kolmiosaisen tarinan Hauksson-perheen vaiheista, mutta omaksi suosikikseni näistä seitsemästä sarjakuva-albumista nousi neljäs osa, puhtaaksi survival horroriksi muuttuva The Plague Widow.

Synkkää ja brutaalia meininkiä, eli tietysti suosittelen!

 Northlanders

 

Tony Sandoval – Doomboy (sarjakuva)

Doomboy kertoo metallijäbästä nimeltä D, jonka tyttöystävä kuolee yllättäen. Surua käsitelläkseen hän vetäytyy kaverinsa Sepelin kanssa meren rannalle kuuntelemaan laivojen radioliikennettä ja soittamaan doom metal -riffejä. Vain omalle itselleen soitetut kappaleet alkavat pian kuitenkin kiinnostaa myös muita.

Surumielinen ja hieno tarina, suosittelen!

Doomboy

Petri Hiltunen – Laulu yön lapsista (sarjakuva)

Vuonna 1562 tsaari Iivana Julma lähettää kaksi sotilasta sekä runoilijan tapaamaan vampyyrien kuningasta. Tehtävä ei kuitenkaan suju aivan niin hyvin kuin voisi toivoa.

Oikein hyvää fantasia/seikkailusarjakuvaa, vaikka juoni kulkeekin eteenpäin hieman köpöisesti. Mutta köpöisyys on osa Hiltusen charmia! Suosittelen.

Tapani Bagge – Se murhaa joka osaa

Tämä Raymond Chandlerin teokselta nimensä napannut kirja on itse asiassa kirjoitusopas, jonka alaotsikko “Dekkarin tekemisen taito” kertoo kaiken oleellisen. Kirjassa käsitellään mm. dekkarin rakennetta, tyyliä, hahmoja ja kieltä.

Paljon hyvää asiaa pienessä paketissa, suosittelen erityisesti kirjoittajille!

Tapani Bagge – Pieni talvisota

Pitihän se sitten lukea yksi Baggen proosateoskin kun tykkäsin kirjoitusoppaasta sen verran paljon. Kirjastosta satunnaisotannalla käteen osunut “Pieni talvisota” jätti kuitenkin aika hämmentyneen fiiliksen. Ehkä tästä olisi ymmärtänyt enemmän, jos olisi lukenut muitakin “Hämeenlinna Noir” -sarjan kirjoja? Tai dekkareita yleensä? Anyway, kirjan tarina käy läpi Hämeenlinann seudulla riehuvaa jengisotaa ja siihen osallistuvien erilaisten puupäähahmojen toilailuja.

Sekava ja tylsä, en suosittele.

Parhaiten pysyt kärryillä blogin päivittymisestä seuraamalla minua Twitterissä.