Marko Hautala – Kirottu maa

Berliini, 1920-luvun loppu. Yksityisetsivä Alex Schuller kulkeutuu lastuna kaupungin virrassa ja repii elantonsa sieltä, mistä voi. Itseään synkeästi toistavan syklin rikkoo Schullerin toimiston ovelle ilmaantuva mystinen femme fatale Maria Ruthenberg, joka tekee Alexille varsin rahakkaan tarjouksen.

Rahapulan riivaama Schuller ei osaa kieltäytyä tarjouksesta ja sen jälkeen onkin helvetti irti.

Jatka lukemista… “Marko Hautala – Kirottu maa”

Luettua: Huhtikuu 2019

Mitäpä sitä tuli huhtikuussa luettua? Ainakin paljon sarjakuvia ja rikoskirjallisuutta!

Janne Raninen – Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi

Janne Raninen sotkeentui rikollisen uransa aikana isojen ja pienten rötösten lisäksi kahden ihmisen (palkka)murhaan Ruotsissa ja Suomessa. Miehen tähänastisen tarinan paketoiva kirja kertoo paitsi yhden miehen syöksykierteestä, myös vankilaelämästä, ruotsalaisesta lähiöelämästä sekä ruotsalaisen ja suomalaisen järjestäytyneen rikollisuuden luonteesta.

Jatka lukemista… “Luettua: Huhtikuu 2019”

Risto Isomäki – Viiden meren kansa

Viiden meren kansa kertoo kahdeksan tarinaa suomalaisuuden kehittymisestä. Kaikki alkaa jääkauden taittumisesta ja päättyy Itämeren Faaraon kukistumiseen.

Suomi-spefi-haasteen toinen osa suoritettu!

Risto Isomäki on melkoinen tyyppi. Hän kirjoittaa tietokirjoja, trillereitä, tieteiskirjallisuutta ja vaikka ja mitä. Mutta vaikka miehen maine ja tuotanto oli minulle nimien tasolla tuttua, niin häpeäkseni minun on myönnettävä, että Sarasvatin hiekkaa oli ennen Viiden meren kansaa ainoa kirja, joka olin Isomäeltä lukenut. Onneksi asia korjaantui nyt edes hieman.

Jatka lukemista… “Risto Isomäki – Viiden meren kansa”

Jaakko Markus Seppälä – Lemen

Lemen on viihdyttävä ja tyylikäs kirja, mutta cyberpunk-genreen se ei tuo oikeastaan mitään uutta.

Suomi-spefi -haasteen ensimmäinen osio suoritettu!

Jaakko Markus Seppälä oli minulle tuntematon suuruus ennen Lemeniä. Internet osaa kuitenkin kertoa, että Lemen on Seppälän esikoisromaani, ja ennen tätä kirjaa mies on kunnostautunut novellistina ja toimii päätyökseen ohjelmistokehittäjänä. IT-alalla työskentelevä spefi-entusiasti siis – voin samaistua!

Jatka lukemista… “Jaakko Markus Seppälä – Lemen”

Robin Hobb – Salamurhaajan oppipoika

Fantasiklassikko alkaa mauttomana kliseesoppana, mutta on lopulta maineensa veroinen.

Olen selvinnyt aina vuoteen 2018 asti lukematta riviäkään Robin Hobbin tekstiä. Aina tähän syksyyn asti myös luulin hänen olevan mies (väärin), joka kirjoittaa geneeristä miekkailufantasiaa teineille (erittäin väärin). Jännittävää huomata, miten väärässä sitä ihminen voikaan olla!

Hobbin nimeen olen toki törmäillyt jo 90-luvulta lähtien, mutta syystä tai toisesta en ole koskaan tarttunut hänen kirjoihinsa. Tänä syksynä päätin kuitenkin antaa Hobbille mahdollisuuden (kiitos Otavan uudelleenjulkaisujen) ja noh… parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Jatka lukemista… “Robin Hobb – Salamurhaajan oppipoika”

Arvostelu: Seikkailuja ja Sankareita

Hienoisesta puisevuudesta kärsivän teoksen parhaaksi anniksi nousevat yksittäisten ihmisten tarinat.

Seikkailuja ja sankareita on artikkelikokoelma, joka kokoaa kansiensa väliin 10 artikkelia, jotka kaikki käsittelevät suomalaista roolipeliharrastusta sekä sen ympärilleen synnyttämiä ilmiöitä. Julkaisu on samalla sisarteos Suomen pelimuseon syksyn 2018 “Astuit ansaan! – Roolipelaaminen Suomessa”näyttelylle.

Kirjan ovat toimittaneet Jaakko Stenros ja Jukka Särkijärvi, kaksi suomalaisten roolipelaajien hyvin tuntemaa pitkän linjan tekijää, joiden ansiolistalta löytyy lukuisia (rooli)peliaiheisia kirjoja kuten Roolipelikirja, Nordic Larp ja Minun pelihistoriani. Myös itse artikkelien kirjoittajat ovat tuttuja nimiä suomalaista roolipelikenttää seuraaville. He ovat sekä pelialan ammattilaisia että harrastajia, pääpainon ollessa ihmisissä, jotka ovat olleet osa suomalaista skeneä jo pitkään. Tekijälistassa vilahtelee nimiä kuten Wille Ruotsalainen, Juhana Pettersson ja Sami Koponen.

Jatka lukemista… “Arvostelu: Seikkailuja ja Sankareita”