Marko Hautala – Kirottu maa

Berliini, 1920-luvun loppu. Yksityisetsivä Alex Schuller kulkeutuu lastuna kaupungin virrassa ja repii elantonsa sieltä, mistä voi. Itseään synkeästi toistavan syklin rikkoo Schullerin toimiston ovelle ilmaantuva mystinen femme fatale Maria Ruthenberg, joka tekee Alexille varsin rahakkaan tarjouksen.

Rahapulan riivaama Schuller ei osaa kieltäytyä tarjouksesta ja sen jälkeen onkin helvetti irti.

Jatka lukemista… “Marko Hautala – Kirottu maa”

Luettua: Huhtikuu 2019

Mitäpä sitä tuli huhtikuussa luettua? Ainakin paljon sarjakuvia ja rikoskirjallisuutta!

Janne Raninen – Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi

Janne Raninen sotkeentui rikollisen uransa aikana isojen ja pienten rötösten lisäksi kahden ihmisen (palkka)murhaan Ruotsissa ja Suomessa. Miehen tähänastisen tarinan paketoiva kirja kertoo paitsi yhden miehen syöksykierteestä, myös vankilaelämästä, ruotsalaisesta lähiöelämästä sekä ruotsalaisen ja suomalaisen järjestäytyneen rikollisuuden luonteesta.

Jatka lukemista… “Luettua: Huhtikuu 2019”

Jaakko Markus Seppälä – Lemen

Lemen on viihdyttävä ja tyylikäs kirja, mutta cyberpunk-genreen se ei tuo oikeastaan mitään uutta.

Suomi-spefi -haasteen ensimmäinen osio suoritettu!

Jaakko Markus Seppälä oli minulle tuntematon suuruus ennen Lemeniä. Internet osaa kuitenkin kertoa, että Lemen on Seppälän esikoisromaani, ja ennen tätä kirjaa mies on kunnostautunut novellistina ja toimii päätyökseen ohjelmistokehittäjänä. IT-alalla työskentelevä spefi-entusiasti siis – voin samaistua!

Jatka lukemista… “Jaakko Markus Seppälä – Lemen”

2019: Suomi-spefin vuosi (+ 5 suositusta)

Havahduin tässä päivänä eräänä siihen, että en käytännössä koskaan lue suomalaista spefi-kirjallisuutta, vaikka muuten ko. genreä paljon kulutankin. En tiedä, onko kyse asennevammasta vai mistä, mutta päätin korjata asian. Tein siis pyhän päätöksen, että vuoden 2019 aikana pyrin lukemaan ainakin 5 suomalaista spefi-kirjaa – ja liudan sarjakuvia päälle!

Kyselin Twitterissä suosituksia ja niitä tuli runsaasti, kiitos vielä kerran! Listasin tähän postaukseen nyt viisi kirjaa, jotka ainakin aion lukea. Toivottavasti myös just sä löytäisit tältä listalta jotain uutta luettavaa!

Jatka lukemista… “2019: Suomi-spefin vuosi (+ 5 suositusta)”

Robin Hobb – Salamurhaajan oppipoika

Fantasiklassikko alkaa mauttomana kliseesoppana, mutta on lopulta maineensa veroinen.

Olen selvinnyt aina vuoteen 2018 asti lukematta riviäkään Robin Hobbin tekstiä. Aina tähän syksyyn asti myös luulin hänen olevan mies (väärin), joka kirjoittaa geneeristä miekkailufantasiaa teineille (erittäin väärin). Jännittävää huomata, miten väärässä sitä ihminen voikaan olla!

Hobbin nimeen olen toki törmäillyt jo 90-luvulta lähtien, mutta syystä tai toisesta en ole koskaan tarttunut hänen kirjoihinsa. Tänä syksynä päätin kuitenkin antaa Hobbille mahdollisuuden (kiitos Otavan uudelleenjulkaisujen) ja noh… parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Jatka lukemista… “Robin Hobb – Salamurhaajan oppipoika”